Hakuprosessista

Ajattelin kirjotella vähän mun omasta hakuprosessista hammaslääkikseen. Täähän ei nimittäin ollut ihan ensimmäisenä kirkkaana mielessä, ku mietin, että minne haen :)

Valmistuin ylioppilaaksi keväällä 2008. En oikeen tiennyt sillon, mitä haluan tehä. Alunperin oli tarkotus mennä mun serkun kanssa Itävaltaan töihin ja sillä tavalla kehittää saksan kielen taitoa. Mun serkku pääsisikin sitten lukemaan saksaa Jyväskylän yliopistoon, niin en halunnut yksinkään lähteä. Olin hakenut mm. opiskelemaan biokemiaa Ouluun, Tampereelle ja Helsinkiin, joista pääsin Ouluun.

Ajattelin kyllä, että biokemia voisi ehkä olla mun juttu. Kuitenkin huomasin aika nopeasti, että olin  liian epäkypsä yliopistoon. Mun opiskelumotivaatio oli olematon. Tentit uusittiin neljä kertaa, eikä sittekään välttämättä läpi. Aika paljon tuli keskityttyä ensimmäisen vuoden aikana kaikkeen muuhun paitsi opiskeluun. Muutoin olin kyllä yliopistoelämästä innoissani, kuten esimerkiksi kaikista viikolla järjestettävistä bileistä. Uskon, että opiskelumotivaatioon vaikutti myös se, että olin kuvitellut biokemian opiskelun olevan erilaista kuin se todellisuudessa oli. Lisäksi kaikki ympärillä olevat ihmiset kemialta ja biokemialta aikoivat hakea lääkikseen. Varmaan mulla tuli osittain siitäkin ajatus, että itekki voisi tässä samassa imussa aloittaa pääsykokeisiin lukemisen. Nimittäin en ollut pahemmin lukenut biokemian pääsykokeisiin ylioppilaskeväänä.

Mietin kauan, mikä ala minua kiinnostaisi. Päätin ensin hakea Kuopioon lukemaan farmasiaa. Seurailin siinä sivussa muiden lääkishypetystä.  Itsellänikin heräsi kiinnostus, mutta ei lääkistä vaan hammaslääkistä kohtaan. Ajattelin aluksi, että musta ei varmaankaan ois noin isoon pääsykoeluku-urakkaan. Sitten ajattelin, että eihän se oo mistään pois, vaikka yrittäisi. Hammaslääkiksen ja farmasian pääsykokeet olivat kuitenkin samaan aikaan. Ajattelin, että haen ensin farmasialle. Voin sitten yrittää päästä farmasialta käsin päästä myöhemmin hammaslääkikseen, jos siltä tuntuu. Sitten, jos en ikinä pääsisikään, niin voisin pitää farmasiaa hyvänä B-suunnitelmana.

Hammaslääketieteessä kiinnosti ehkä se, että tavallaan ns. "erikoistuu" suoraan jollekin tietylle alalle ja omaa spesifiä tietämystä juuri tietyltä alueelta. Myös se, että voi tehdä esteettistä työtä, lisää alan mielenkiintoa. Lisäksi ala on hyvin operatiivinen, eli pääsee oikeasti tekemään jotain. Hoitoala on myös aina kiinnostanut mua ja ihmisten auttaminen.

Vaikka farmasian pääsykokeisiin lukemiseni oli kaukana järjestelmällisyydestä, niin pääsin kuitenkin opiskelemaan farmasiaa Kuopioon syksyllä 2009. Syksyn opiskelin motivoituneena ja sain jopa hyväksiluettua yhden kurssin biokemian opintojen avulla. Olin selkeästi jo päässyt perille, miten yliopistossa kuuluu opiskella. Lähempänä joulua aloin suunnitella hampaalle hakemista. Tein lukuaikataulun jonkun valmennuskurssin opetusaikataulun mukaan. Osasin tehdä siitä onneksi sopivan löysän ja laitoin sinne jopa vapaapäiviä. Aloitin kunnolla lukemisen kuitenkin vasta tammikuussa, sillä ajattelin, että jos lukemisen aloittaa liian aikaisin, niin uuvahtaa nopeasti loppukirin aikoihin.

Parvekkeella kesäauringosta nauttimista

Kevät 2010 meni täysin koulujuttujen ja pääsykokeiden ehdoilla. Minulle oli uusi juttu panostaa johonkin niin paljon, että piti oikeasti kieltäytyä monista menoista, joista en olisi ennen kieltäytynyt. Olin nimittäin lukion opiskellut melko chillillä asenteella. Yo-arvosananikin ovat melko keskinkertaiset, mikä tarkoitti tietenkin sitä, että pääsykokeesta täytyy saada enemmän pisteitä. Vaikeuksia tuotti myös se, että en ollut käynyt lukiossa kuin yhden kurssin fysiikkaa ja lyhyen matikan. Esimerkiksi laskemistekniikan opiskelu piti aloittaa ihan alkeista. Onneksi löysin Kuopiosta samalta vuosikurssilta farmasialta lukukaverin, joka oli myös hakemassa hampaalle. Lukeminen ja pääsykoeasioiden yhdessä ääneen pohtiminen tsemppasi mua kyllä tosi paljon pänttäämisessä.

Aika paljon tuli opittua asioita pääsykoealueesta, opiskelusta ja itsestä lukukevään aikana. Sitten viimein koitti pääsykoe. Viisi tuntia tuntui tosi lyhyeltä ajalta ja kaikki asiat, joita olin monta kuukautta päntänny piti osata kirjoittaa oikein ja nopeasti paperille. Vastailin mahdollisimman pienellä käsialalla, jotta saan kaiken tiedon mahtumaan vastausriveille ja mietin, ehdinkö käydä edes vessassa. En kuitenkaan muista loppuiko aika varsinaisesti kesken, mutta varmasti olisin jatkanut sen kokeen kimpussa, jos mulle olisi annettu lisäaikaa. Olin yllättynyt, että osasin jopa tehdä fysiikan tehtäviä, joita kokeessa oli. Olin nimittäin kokenut fysiikan vaikeimpana osa-alueena. Vuoden 2010 koe käsitteli ydinfysiikkaa, jossa laskut eivät olleet mitenkään hullun vaikeita.

Kokeen jälkeen oli tosi väsähtänyt ja kaikkensa antanut olo. En halunnut jäädä katsomaan oikeita vastauksia tai mennä netin keskustelupalstoille lukemaan, mitä ihmiset olivat vastailleet. Halusin vain kaiken pois mielestä. Tietenkin jälkeenpäin tajusin muutamia "tyhmiä" virheitä helpoissa asioissa, joita olin tehnyt. Ei kuitenkaan auttanut miettiä niitä, koska kaikki, mitä oli pystynyt niin oli jo tehty. Piti vain odotella pääsykoetuloksia.

Tulokset taisivat tulla juhannuksen jälkeen. En päässyt sisään. Jäin 4 skaalatun pisteen päähän läpipääsyrajasta, mikä tietenkin on raakapisteinä huomattavasti enemmän. Olin kuitenkin ns. 12. varasijalla, vaikka siis varasijojahan ei ole. Loppujen lopuksi tulos antoi minulle positiivista energiaa, että minusta voi jopa olla tähän. Kävin skannaamassa pääsykokeeni muistoksi. Tuli heti tuloksen kuultua sellainen olo, että alan nyt jo lukemaan, mutta onneksi kuitenkin tulin järkiini.

Jatkoin farmasian opintoja siis vielä syksyllä 2010. Syksyn kävin farmasian kursseja ja päätin, että keväällä aloitan vasta pääsykokeisiin lukemisen. Lisäksi kävin syksyllä myös iltalukiossa fysiikan kursseja. Huomasin nopeasti, että minulla ei veinannut riitää aika, eikä motivaatio niihin kaiken muun opiskelun ohella, joten en saanut niistä ehkä niin paljon irti kuin olisi ollut mahdollista.

Farmasiallahan suoritetaan 2. vuoden keväällä 3 kuukauden mittainen apteekkiharjoittelu. Sain sovittua harjoittelupaikan Oulusta kevään sijasta kesälle, joten sain kivasti 3 kuukautta pääsykoelukuaikaa keväälle. Päätin tällä kertaa pelata varman päälle ja ilmottauduin noin 2 kuukauden mittaiselle valmennuskurssille.

Asuin tuon 3 kuukauden pätkän Kuopion sijaan Oulussa. Koko kevät meni opiskellessa. Kerran viikossa pidin vapaapäivän tai kaksi. Sitten tietenkin lähempänä pääsykoetta oli tiiviimpää. Muutoin päivät alkoivat klo 8:00 opiskelulla kirjastolla. Lounasaikaan opiskelijaravintolassa syömässä ja sitten takaisin kirjastolle. Sitten valmennuskurssille klo 17 ja kotona illalla yhdeksältä. Tietenkään valmennuskurssiakaan ei ollut ihan joka päivä, mutta silloin yritin lukea koko päivän niin kauan, mitä riitti puhtia. Oulussa mulla on pari ihanaa ystävää, jotka autto aina pakenemaan hetkeksi lukemiselta, etten ois vetäny itteeni ihan piippuun. Kuitenkin sitä vapaa-aikaakin on pakko pitää, että pysyy järjissään. Vaikka kuinka tuntuisi, että lukemista on paljon, eikä millään kerkeä.

Mun mielestä aina viimenen päivä ennen pääsykoetta oli vaikea. Yritin olla täysin lukematta koko päivän, ettei vaan stressaantuisi asioista, joita ei osaa, koska kaikkea ei vaan voi osata. Pääsykokeen jälkeen taas sitten oli tosi outo olo, kun olikin yhtäkkiä niin paljon vapaa-aikaa.

Tavallaan oli helpompi lukea toisella kertaa pääsykokeeseen, kun oli jo tiettyä pohjaa asioista. Pelkäsin koko ajan kuitenkin, että käynkö liian ylimieliseksi asioiden kanssa, jotka jo koen osaavani ja sitten mokaankin juuri niiden kohdalla kokeessa. Yritin olla pitämättä mitään koealueen asioita siis itsestään selvinä.

Sitten koitti toinen kerta pääsykokeessa. Koetta oli jo hiukan muutettu aiempien vuosien kokeista. Esimerkiksi saman tyyppistä aineistoa ei ollut, mitä oli aiempian vuosina ollut. Oli enemmänkin pieniä erillisiä tekstejä. Tein tehtäviä sitä mukaan, mikä lähti sujumaan. Jätin ne tehtävät sitten viimeisiksi, joihin en saanut heti vastattua kunnolla. Fysiikka olikin tässä vuoden 2011 pääsykokeessa minulle todella hankalaa. Muistelen, että oli jotain sähköfysiikan ja liikefysiikan tehtäviä. Sähköfysiikkaa en esimerkiksi ikinä oppinut tajuamaan, vaikka iltalukion fysiikan lisäksi sitä yritettiin valmennuskurssillakin kerrata. Mulle se vaikutti täysin ulkoa opeteltavalta asialta, enkä tosiaankaan sisäistänyt sitä. Kokeen jälkeen olikin fiilis, että en tainnut nyt todellakaan päästä sisälle. Edellisellä kerralla oli ollut parempi tatsi kokeessa. Kuitenkin vastailin tehtäviin niin mahdollisimman hyvin kuin pystyin, sillä koskaan ei voi tietää, miten pisterajat menee.

Pääsykokeen jälkeen menin ystävieni kanssa ulos syömään ja juhlistamaan kuohuvalla. Vähän sai ajatuksia pois pääsykokeesta. Sitten kuukausi odottelua, jotta tulokset tulevat. Oli välillä ihan sellainen olo, että itseni lisäksi ystäväni joutuvat varmasti pettymään, koska tuskin pääsin sisään. He taas olivat niin varman oloisia siitä, että kyllä tänä vuonna pääsen.

Kävin netissä jatkuvasti katsomassa kesäkuun lopulla, milloin tulokset tulevat. Sitten yhtenä aamuna ennen harjoitteluun menoa tsekkasin ne taas ja mitäs ihmettä - pääsin sisään!! Oli ihan uskomaton fiilis. Aloin vaan hulluna itkemään ja nauramaan samaan aikaan. Soittelin siinä aamulla seitsemältä ja herättelin kaikki, että oon päässy sisään. Oli niin mahtava olo!!

Kävin katsomassa omat vastauspaperit yliopistolla. Ihan mielenkiinnosta halusin nähdä, miten tehtävät on arvosteltu ja onko pisteet laskettu oikein. Älytöntä oli, että tuolla toisella hakukerralla, jolloin pääsin sisään, niin en ollut saanut yhtään pistettä fysiikan tehtävistä - pelkkä pyöreä nolla. Eli käytännössä pääsin sisälle pelkällä biologialla ja kemialla.

Mun oli alunperin tarkoitus käydä kuitenkin vielä yksi vuosi farmasiaa, jotta valmistuisin farmaseutiksi, koska kyseessä on vain 3 vuoden koulutus. Sen jälkeen voisin sitten aloittaa hammaslääkisopinnot, eli tarkoituksena oli lykätä vuodella aloittamista. Mietin sitten, että kuinkahan motivoitunut olisin viimeisen vuoden farmasialla, kun tietäisin kuitenkin vaihtavani alaa. Lopulta sitten päätin jättää farmasian kesken ja aloittaa hampaan opinnot syksyllä 2011. Kävin kuitenkin kesän aikana 1. apteekkiharjoittelun loppuun ja jatkoin sitä vielä joulukuun puolella, jotta sain 3 kuukautta täyteen. Ajattelin, että siitä on hyötyä, jos minusta joskus tuntuu, että haluan vielä myöhemmin jatkaa farmasian opintoja. Päivääkään en oo näin jälkeen päin katunut, että päätin aloittaa hampaan opinnot heti, kun pääsin sisään. Nyt sitten melkein 4 vuotta näitä opintoja jo takana ja enää 1 edessä - aika on mennyt kyllä tosi nopeasti! :)