Vinkkejä hammasrautojen kanssa

Ennen oikomishoidon alkua mua huoletti kovasti, miten hammasrautojen kanssa pärjää. Aluksi tuntui, että kaikki tuijottavat aina suutani ja rautoja, vaikka en siltikään niitä mitenkään peitellyt. Nyt minulla on ollut yläleuassa raudat jo yli 12kk ja alaleuassa yli 9kk. Nykyään olen jo niin tottunut omiin hammasrautoihini, että ei niitä enää tule edes niin mietittyä. Ainoastaan syödessä välillä tympii, kun tietyt ruuat tarttuvat ikävästi rautoihin. En kuitenkaan ole vältellyt ravintolassa syömistä, mutta mietin välillä tarkemmin mitä listalta valitsen.

Aluksi minulle laitettiin braketteihin kumit, eli kumiligeeraukset, joilla kaarilanka kiinnitettiin braketteihin. Kumiligeerauksia löytyy myös värittöminä, eli kirkkaina sekä monessa eri värissä. Kirkkaat ovat aluksi näkymättömämmät, mutta tahtovat mennä kellertäviksi ajan kanssa. Kumit vaihdetaan joka kerta, kun käy oikojalla kaaren vaihdossa, eli noin 5-6 viikon välein. Halusin itse ottaa vihreät kumit siis ihan tarkoituksella, koska olin aluksi innoissani hammasraudoista ja halusin niiden erottuvan.

Kuitenkin minun kohdalla siirryttiin aika nopeasti metallisiin ligeerauksiin, eli kaarilanka kiinnitettiin braketteihin metallilangoilla. Tällöin ilmeisesti oikomiseen käytettävä voima suurenee verrattuna pelkästään kumiligeerauksiin. Näihinkin olisi saanut ottaa vielä värilliset kumiligeeraukset päälle, jos olisi esteettisistä syistä halunnut. En kuitenkaan halunnut jatkaa kumiligeerauksien käyttöä, sillä huomasin, niiden keräävän plakkia alleen,  jota oli hankala puhdistaa. En siis halunnut riskeerata, että hampaani alkaisivat reikiintyä oikomishoidon vuoksi. Toisaalta näin jälkeen päin ajateltuna metalliset ligeeraukset näyttävät paljon sirommilta.

KIPU

Mielestäni hampaat ovat kipeimmillään separointikumien laiton jälkeen. Näin oli ainakin omalla kohdallani. Separointikumit ovat muoviset kumirenkulat, jotka laitetaan yleensä kuutoshampaiden molemmin puolin. Aluksi tuntuu vain siltä kuin jotakin olisi hammasväleissä. 12 tuntia separointikumien laitosta alkaa kipu. Jo pelkkä hampaiden kalina kylmässä ulkoilmassa aiheutti kipua. Kipu on jokaisen kohdalla yksilöllinen, mutta omalla kohdalla en pystynyt kuin pehmeää ruokaa, kun separointikumien kanssa, sillä pureskelu sattui. Separointikumeja pidettiin noin viikko. Särkylääkkeeitä ei kauheasti ollut apua, vaikka välillä sitä nappailin suositusten mukaisesti. Kipua ei tuntunut tosiaan muulloin kuin silloin, jos hampaat kovasti koskettivat toisiinsa, eli ei normaalisti puhuessa tai liikkuessa.

Itse rautojen jälkeen kipu kesti noin pari päivää, eikä ollut läheskään yhtä paha kuin separointikumien laiton jälkeen. Kuitenkin sen verran kipua oli, että ei tehnyt mieli haukata mitään kovaa, vaikkakin pureskelu onnistui suhteellisen vaivattomasti. Lisäksi käyn noin 4-6 viikon välein "kiristyttämässä" rautoja, eli kaarilanka vaihdetaan paksumpaan ja joustamattomampaan, jolloin hampaita liikutellaan isommilla voimilla. Tämän jälkeen myös tuntuu pari päivää kipua hampaissa. Lisäksi kipu on välillä aaltoilevaa ja voi tuntua vain muutamassa hampaassa, vaikka edellisestä oikomiskäynnistä olisi kulunut jo muutama viikko. Silloin nämä tietyt hampaat liikkuvat.

Lisäksi suun limakalvoilla kesti aikaa tottua rautoihin. Aluksi huulten sisäpuoli ja poskien limakalvo menivät haavoille. Tähän kuitenkin auttoi oikomisvahan käyttö painohaavakohdissa. Esimerkiksi yöt nukuin aluksi, niin että vuorasin oikomisvahalla kokonaan raudat, jotta haavaumat pääsivät paranemaan. Eli tuota vahaa kannattaa kysyä reippaasti oikojalta mukaan. Lisäksi oikomisvahaa on myynnissä apteekeissa, jos itseltä on päässyt loppumaan. Rautojen laiton jälkeen kaarilanka voi ikävästi ja hyvin pistävästi myös painaa poskea. Itselläni tähän on auttanut, että oikoja on peittänyt kaaren terävät päät muovilla (tarkemmin flow-muovilla).

SYÖMINEN

Tiettyjä ruokia kannattaa välttää rautojen kanssa, jotta oikomiskojeet eivät irtoa tai mene rikki. Näitä ovat erityisesti sitkeät  ja kovat ruuat. Esimerkiksi toffee tarttuu helposti rautoihin kiinni ja voi irrotella joitain oikomiskojeiden osia. Lisäksi kovia ruokia, kuten porkkanaa tai kokonaista omenaa ei kannata haukata, sillä samassa yhteydessä etuhampaiden braketteja voi helposti irrota. Suositeltavampaa on pilkkoa porkkana tai omena pienemmiksi lohkoiksi. Erityisesti kovia karkkeja tai karkkien jatkuvaa syöntiä ei suositella myöskään, sillä karkit takertuvat helposti oikomiskojeisiin ja lisäävät reikiintymisriskiä. Kovat karkit taas voivat rikkoa oikomiskojeita.

Kuvat otettu www.richmondorthodonticspecialists.com

Aika samanlailla olen jatkanut syömistä kiinteiden oikomiskojeiden kanssa. Koviakin karkkeja ja toffeeta uskaltaa syödä, jos ei kovin voimallisesti pureskele. Olen vain tehnyt oman huomioni tietyistä ruuista, kuten esimerkiksi raejuustosta, mustikoista ja pestosta, että ne tarttuvat erityisen hyvin braketteihin, enkä viitsi seurassa hirveän leveästi hymyillä ennen hampaiden puhdistusta, kun olen näitä ruokia syönyt.

PUHDISTUS

Kiinteiden oikomiskojeiden puhdistus vaatii kärsivällisyyttä. Hampaiden harjaus tapahtuu ihan normaalisti 2 kertaa päivässä fluoripitoisella hammastahnalla. Minulla on käytössä sähköhammasharja, mutta ilmeisesti tavallisellakin harjalla pärjää. Sähköhammasharja on vain paljon helpompi käyttää, kun siinä ei tarvitse niin miettiä itse harjaustekniikkaa.

Hammasvälien puhdistus taas on asia erikseen. Olen pyrkinyt käyttämään Superfloss-nimistä lankaa hammasvälien puhdistukseen joka ilta.  Superfloss-langoissa on kova pää ja pehmeä keskikohta. Kova pää auttaa langan vientiä kaarilangan alta, jotta pääsee puhdistamaan hammasvälin pehmeällä osalla lankaa. Aluksi sen käyttö tuntui tosi hankalalta ja sen pehmeä osa tarttui rautoihin kiinni. Nyt olen kuitenkin oppinut jo aika näppäräksi Superflossin käyttäjäksi, vaikka itse sanonkin, enkä enää tarvitse edes peiliä avukseni hammasvälien puhdistukseen.

Kuva otettu netistä: www.whitesmile.co.nz

Sain oikojaltani hammaslankaimen, joka oli erityisesti suunniteltu käytettäväksi rautojen kanssa. Lankaimen toinen pää on ohuempi, joten se mahtuu kaarilangan ja hampaan välistä. Tällöin pystyy lankaimellakin puhdistelemaan hammasvälit. Tämä olikin jo reippaasti helpompaa kuin Superflossin käyttö. Ainoa ongelma näissä lankaimissa, eli Orthopick plackerseissa, on niiden saatavuus. Olen käynyt useamman laajan valikoiman apteekin läpi Oulussa ja niitä ei vain löydy mistään. Löysin lopulta netistä sivuston, josta pystyin tilaamaan näitä. Odottelen tällä hetkellä postipakettia näistä, joten en ole päässyt niitä vielä kunnolla testaamaan.

Lisäksi kannan lähes aina mukanani muovisia Softpicks-tikkuja tai hammasväliharjoja, joilla voi puhdistaa hammasvälit ja braketit syömisen jälkeen, sillä ruokaa jää aina rautoihin kiinni. Yleensä pyrin vedellä purskuttelemaan suurimman osan ruuasta pois, mutta sitten puhdistelen loput noilla hammasvälien puhdistukseen tarkoitetuilla tuotteilla. Näitä puhdistusvälineitä löytyy siis lähes aina apteekista. Joistakin isoista marketeistakin saattaa löytyä, mutta olen todennut nuo kuvassa olevat tuotteet, joita löytyy apteekeista, niin parhaimmiksi.

Jos tulee jotain kysymyksiä mieleen oikomiseen liittyen tai mihin vaan, niin saa laitella viestiä! :)

Avopurennan korjaus

En ennen tätä koulutusta edes tajunnut, että purennassani on jotain vialla. Minulta on ala-asteella poistettu 4 pysyvää hammasta ahtauden takia, mutta muuta oikomishoitoa ei ole tehty. En muista, oliko yhteistyökykyni niin heikko, että homma hoidettiin pelkästään näin. Niin ironiseltä, kun se kuulostaakin, niin minulla oli nimittäin aikaisemmin lapsena kova hammaslääkäripelko. No kuitenkin minulla on suhteellisen tasaiset hammasrivit. Vähän hampaat ovat lomittain ja ulkona rivistä osittain enemmän kitalaen puolella. Opettelin kuitenkin yläasteen jälkeen pitämään hymystäni, vaikka se ei ihan täydellinen hollywood-hymy ole.

Aloitettuani hammaslääketieteen tajusin vasta, että muutakin on vinksallaan kuin ei niin täydellisen tasaiset hammasrivit. Minulla on epätäydellinen etualueen avopurenta. Epätäydellinen avopurenta tarkoittaa, että vaikka etuhampaat eivät koske toisiinsa, niin ne silti peittävät toisiaan, eli tavallaan avopurenta on esteettisesti piilossa. Purentani on vain 7 hammaspurentaparin varassa ja etuhampaani eivät koske toisiinsa. Tämä selitti minulle monta asiaa, miksi olen kärsinyt leukanivel- ja puremalihaskivuista ja miksi luultavimmin narskuttelen öisin. Lisäksi syöminen on välillä todella hidasta, joten uskon senkin selittyvän osittain tällä.

Kipsimallit

T'ässä kuvassa avopurenta näkyy hieman paremmin.

Mietin vuosia opiskelun ohella, lähdenkö oikomishoitoon mukaan. Tiesin, että purentani ja siihen liittyvät vaivat täyttäisivät aika varmasti kriteerit, jotta hoito voitaisiin tehdä OYS:ssa. Lisäksi tiesin, että olisi aika varmaa, että pelkällä oikomishoidolla ei selvittäisi vaan lisäksi tarvittaisiin ortognaattista kirurgiaa. Kuitenkin leuknivelvaivani pahentuivat mietiskelyn aikana, vaikka minulla oli purentakisko yökäytössä. Kynnykseni ylittyi ja päätin, että lähden hakemaan apua ongelmaan oikomishoidolla, vaikka siihen sisältyy riskejä.

Hoitosuunnitelmaksi sain 2 vaihtoehtoa. Ensimmäinen vaihtoehto, jota minulle suositeltiin parempana hoitotulosten kannalta sisälsi oikomishoitoa kiintein kojen ja ortognaattista kirurgiaa. Leikkauksessa tulisi siirtää luultavasti sekä ylä- että alaleukaa. Oikomishoito jatkuisi kiintein kojen vielä jonkin aikaa leikkauksen jälkeen. Hoidon kokonaispituus on maksimissaan 3,5 vuotta. Toinen vaihtoehto oli, että hoito tehtäisiin pelkästään kiintein kojein, mutta kitalakeen ruuvaisiin 2 mini-implanttiruuvia, jotka kiinnitettäisiin metallisesti takahampaisiin ja ne painaisivat takahampaita alaspäin (takahampaiden intruusio), jotta purenta sulkeutuisi. Tässä hoitomuodossa kesto olisi maksimissaan 4 vuotta, mutta sen hoitotulosten säilyvyys on epävarmempaa kuin ensimmäisessä vaihtoehdossa.

Lähdin mukaan ensimmäiseen hoitovaihtoehtoon, sillä siinä hoitotulokset ovat pysyvämmät, vaikkakin leikkaus hieman jännittää. Tai vielä periaatteessa voisin vaihtaa jälkimmäiseen vaihtoehtoon, sillä molemmat suunnitelmat alkavat samalla tavalla. Kiinteät oikomiskojeet minulle laitettiin viime joulukuussa ylähampaisiin. Ensi kuussa pitäisi tulla myös alahampaisiin. Ensi kerralla tapaan vielä suu- ja leukakirurgia, jotta voin jutella vielä tuosta leikkauksesta lisää, sillä aluksi ajateltiin, että pelkä Le Fort 1 -osteototomia yläleukaan olisi riittänyt. Hoitosuunnitelmapalaverissa suu- ja leukakirurgit ja ortodontit olivat tulleet siihen tulokseen, että myös alaleukaa tulisi siirtää eteenpäin.

Olen itse selvitellyt noita riskejä, mitä leikkauksiin liittyy, mutta haluaisin vielä tosiaan keskustella niistä suu- ja leukakirurgin kanssa, osaako hän sanoa, minkä suuruisia riskit ovat esimerkiksi minun tapauksessani. Lisäksi voi olla jotain juttuja lisää, mitä en ole saanut selville. Alaleuan leikkaus on riskialttiimpaa kuin yläleuan, sillä alaleuassa oleva hermo ottaa osumaa lähes aina leikkauksessa. Leikkauksen jälkeen on oikeastaan aina tuntopuutoksia alaleuassa, mutta osasta niistä voi tulla pysyviä, eikä esimerkiksi tunne juodessa vettä, että vesi valuu pitkin suupieliä. Lisäksi on olemassa vakavampi riski, että syntyy krooninen hermosärky, mutta tämä voidaan usein ennaltaehkäistä kipulääkkeillä, kun leikkauksen jälkeisissä kontrolleissa kertoo kirurgille kaikista erikoisista tuntemuksista leukojen alueella. Yläleuassa hermot harvoin ottavat osumaa, mutta riskinä on hallitsematon verenvuoto, sillä leikkausalueella kulkee isoja verisuonia. Tämä on ilmeisesti kuitenkin melko harvinaista.

Välissä oon miettinyt, että mihin oon ryhtynyt, mutta päällisin puolin mennään vielä positiivisilla fiiliksillä. Kirjoittelen tästä aiheesta varmaan jatkossa lisääkin :)