Kauhavan rautatieasema
Mun söpö pieni lähikauppa
Työ on ollut kyllä tosi kivaa. Aluksi jännitti ihan hulluna, vaikka periaatteessahan sitä tekee samaa hommaa, mitä koulussakin on klinikassa tehnyt. Mutta kuitenkin nyt sitä tekee itsenäisesti, eikä kenellekään tarvitse näyttää välivaiheita. Itse pitää tehdä hoitosuunnitelmat ja kaikki. Onneksi kuitenkin aina on joku kokeneempi töissä, jolta voi kysyä apua. Tosi mukavasti tosiaan kaikki aina auttaneet ja neuvoneet, ihan yllätyin. Ajattelin aluksi, että oon vaan hulluna varmaan vaivaksi, kun kyselen. Kuitenkin yhdessäkin paikassa kokeneempi hammaslääkäri tuli aina päivän päätteeksi juttelemaan mun hoitohuoneeseen ja kyselemään onko mieleen herännyt mitään kysyttävää ym.
On tässä kesän aikana oppinut ihan tosi tosi paljon. Peruspaikkaukset ja lohkeamat sujuu jo aika hyvin. Tarkastusten tekeminenki on nopeutunut. Paremmin osaa itse jo tehdä päätöksiä, milloin suunnittelee esimerkiksi nastaa, juurihoitoa tai poistoa. Kyllä vieläkin tulee usein kysyttyä apua, jos tulee yllättävä päivystyspotilas, esimerkiksi että kannattaako poistaa vai onnistuisko vielä juurihoitaa tms. Kun ei meillä koulussa oo kuitenkaan ihan kauheenna tullu hoidettua päivystysluontosia potilaita. Joskus tuntuu, että itsellä on jo ratkaisu tilanteeseen, mutta haluaa vain vielä varmistaa, että on tekemässä oikein. Jatkuvasti tulee noihin tilanteisiin kuitenkin varmuutta ja osaa toimia itsenäisemmin.
Ja vitsi, mikä apu siitä on, että on hoitaja kaverina siinä koko ajan! Ihan hämmentyneenä oon kattonu kelloa, ku meneeki paikkaukseen vaan jopa puoli tuntia. Kuulemma, vaikka kesällä homma sujuu noin nopeeta, niin klinikassa siihen samaan paikkaukseen menee edelleen se 2 tuntia. Kaikki välivaiheet pitää näyttää opettajalle ja sulla ei oo hoitajaa siinä enää kaverina. Kaikki pitää vaan yrittää tehdä itse ja mulla ei ainakaa oo, ku kaksi kättä. Mutta uskon, että tästä kesästä on tosi paljon apua ensi vuoteen ja siitä selviytymiseen. Ainakin siis klinikasta selviytymiseen. Lopputentit vissiin painaa aika paljon enemmän päälle kuin klinikka ensi vuonna, jos on vanhempia kursseja uskominen.
Yksi mahtavimmista jutuista tässä työssä on juuri se, että koko ajan oppii uutta, eikä ikinä voi osata kaikkea. Osittain se tietenkin joissain tilanteissa ärsyttää ja tuntuu pahalta, kun ei osaa, mutta oon yrittänyt ottaa sen sellasena juttuna, että kaikkea ei vaan voi osata. Kyllä se siitä kokemuksen myötä varmasti tulee ja että jotkin asiat vie enemmän aikaa oppia kuin toiset. Sitten lopulta, kun jonkun vaikealta tuntuvan asian oivaltaa, niin tulee mahtava fiilis!
Oon saanut vapaa-ajankin ihan hyvin kulumaan täällä Kauhavalla. Täällä on muutamia tuttuja Oulusta hampaalta sekä yleiseltä, joita oon välillä aina nähny. Ollaan tehty ruokaa yhdessä jne. On ollut myös tosi kiva, kun on voinut jutella kaikista uusista asioista, mitä on tullut töissä vastaan ja yhdessä pohtia, miten missäkin tilanteessa ois hyvä toimia. Ollut myös ihana, kun on voinut jonkun kanssa jakaa omia onnistumisia ja epäonnistumisia. Meidän kurssilla on myös yhteinen whatapp-ryhmä, jonne tulee melkeinpä joka päivä viestiä. Aina ei tule itse kommentoitua kaikkea, kun ryhmässä on lähemmäs 50 tyyppiä, mutta juttuja on kiva seurailla.
Oon alottanut täällä myös uuden harrastuksen nimittäin crossfitin. Aloitin sellaisen kesä crossfit -kurssin, missä tehdään hieman keveämpiä liikkeitä, eikä käytetä niinkään painoja, eli kyseessä ei oo varsinainen crossfit. Kivalta on tuntunut ja treenit on ollut sopivan raskaita, mutta en tiiä onko crossfit itsessään varsinaisesti mun laji, mutta tuleepa nyt ainakin kokeiltua. Lisäksi oon käynyt juoksemassa muutaman kerran. Maisemat on kyllä mielettömät, kun peltoja on välillä silmänkantamattomiin.
Sääkin täällä on ollut hieman aurinkoisempi ja lämpimämpi kuin Oulussa, mutta jos vertaa pariin edeltävään kesään, niin ei mitään huippuhellettä oo jatkuvasti ollut.
Parista hellepäivästä pääsin kuitenkin nauttimaan pehmiksen kera.
