Ortodontiaa ja kefalometrista analyysia

Meillä oli viime viikon perjantaina tentti ortodontiasta. Ortodontiaan sisältyy hampaiden oikomista sekä purennan kehityksen ja leukojen kasvun ohjaamista. Tentti ei ollut mikään paha, koska kysymykset oli vain oikein väärin -tyylisiä. On meillä kuitenkin vielä tulossa toinen tentti tälle keväälle ortodontiasta.

Ortodontia on pitkään kiinnostanut itseäni paljon. Ortodontian potilaat käyvät usein pitkäaikaisesti, joten hoidettavat potilaat tulevat varmasti tutuiksi. Lisäksi suurin osa ortodontista hoitoa vaativista potilaista on usein lapsia ja nuoria, mikä on mielestäni myös alan hyvä puoli. Tietenkin myös aikuiset saavat tarvittaessa ortodonttista hoitoa. Vaikka hoitotulokset tulevatkin vasta pitkän ajan kuluessa esille, niin on mieletön nähdä, mikä lopullinen muutos on toiminnallisesti sekä esteettisesti potilaalle. Ennen hoitoa ja sen aikana on tärkeää motivoida potilasta riittävästi. Ortodontiaan erikoistuminen kestää 3 vuotta ja erikoistua pystyy vasta, kun on ollut 2 vuotta perushammaslääkärin töissä. Mutta eihän sitä tosiaan tiedä mikä fiilis on sitten, kun valmistuu. Haluaako sitä edes erikoistua mihinkään tai vaikuttaako sittenkin joku toinen erikoistumisala kiinnostavammalta :)

Koulussa meillä on ollut ortodontian luentojen lisäksi kefalometriaa ja kipsimallien valmistusta sekä niiden arviointia. Kefalometriassa potilaasta otetaan lateraalikalloröntgenkuva, eli röntgenkuva kasvojen sivusta. Kuvasta voidaan arvioida potilaan yläleuan ja alaleuan suhdetta toisiinsa sekä kallonpohjaan. Lisäksi voidaan arvioida alaleuan kasvumallia, johtaako se esimerkiksi sulkeutuvaan tai avautuvaan purentaan. Myös etuhampaiden kallistuskulmat voidaan määrittää. Kaikkea muutakin, mitä kuvassa näkyy, voidaan arvioiva (esim. kielen asento, nikamat ja hengitystiet). Kefalometrian avulla voidaan selvittää, ovatko esim. purentavirheet luustoperäisiä (skeletaalisia) vai hampaistoperäisiä (dentaalisia). Tämä on tärkeää, jotta tiedetään miten purentavirheitä lähdetään hoitamaan.

Harjoiteltiin ensin kefalometristen pisteiden paikantamista paperisille kallokuville, jonka jälkeen piirreltiin eri viivoja pisteiden kautta, joiden avulla pystytään sitten tekemään mittaustuloksia, joita verrataan normaaliarvoihin. Jos tuloksissa on poikkeamia normaaliarvoista, niin siitä voidaan päätellä esimerkiksi mahdollisia purennan poikkeamia.

Sulkeutuva purenta :)

 Seuraavaksi harjoiteltiin kefalometristen pisteiden paikannusta itse röntgenkuvasta, mikä olikin hiukan vaikeampaa. Mutta kyllä ne sieltä viimein löytyivät opettajan avustuksella :)

Nykyäänhän kefalometrinen analyysi tehdään tosiaan tietokoneella, eikä käsin piirtelemällä. Meillä tulee siitäkin myöhemmin harjoitusta koulussa. Mutta oli kyllä hauska käsinkin piirrellä noita :)